Aika sairaalassa oli aika ristiriitaista. Hoitajien ammattitaidot menivät kyllä niin laidasta laitaan. Jostain syystä meidän kanssa oli paljon opiskelijoita, jopa ilman ohjaajia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aina saa opiskelija osallistua, enkä sitä koskaan kiellä. MUTTA olisin kyllä toivonut enemmän ohjaajilta osallistumista. Ymmärrän toki myös, että kiire on jne, ja hyvää opiskelijaa on helppo käyttää "työvoimana". Olen sen myös itse opiskelijana kokenut ja nauttinutkin tilanteesta. Mutta virheitä sattuu...
Mä sain raskausaikana imetyksestä pienen terveen pakkomielteen, ja olin todella motivoitunut imettämään kaksosia. Minua ärsytti jo raskausaikana minulle sanonut lauseet:
"älä sitten pety, KUN maito ei riitä", "aiotko imettää? Niin jos maito riittää", "Kaksosten täysimetys on varmasti mahdotonta". Toisaalta myös hyvä, että kuulin näitä lauseita, koska se ajoi minut tutkimaan asioita ja ottamaan asioita selvää. Ehdottomasti suurin hyöty oli facebookissa imetyksen tuen ryhmä! Luin muiden tukipyyntöjä ja aloituksia ja otin niistä opikseni. Kahlasin kaiken imetys tuen sivuilta ja tilasin jopa imetysohjaajakoulutuksessa käytettävän oppikirjan. Mulla oli sellanen "havuja perkele" asenne! Mä halusin antaa mun lapsille kaikista parasta ravintoa, ja tiesin ettei se tuu olemaan helppoa.
Nyt tässä vaiheessa haluan korostaa, että imetys ei ole äitiyden mitta. Sä olet omalle lapsellesi se kaikkein paras äiti, imetit tai et! Korvikevauvat ovat yhtä ihania, kun imetetyt. Korvike ei ole mitenkään huono asia! Mutta uskon, että paremmalla infolla ja äitien (ja muuten myös isien!!) tukemisella suomessakin vauvoja imetettäisiin pidempään.
Olin miehelle korostanut, kuinka tärkeä asia imetys mulle on, ja hän oli sairaalasta lähtien todella suuri tuki! Sairaalan henkilökuntakin ihasteli, kuinka paljon isä kaikkeen osallistuu; mm auttoi vauvojen imuotteessa ja otti alusta asti todella aktiivisen roolin. Kaipa sen oli pakkokin!
Meillä ei ihan ongelmaton tuo imetyksen alku ollut. A-vauvalla paino laski 10%, ja B-vauvalla 8%. Lääkäri oli sitä mieltä, että korviketta 20 ml 3 tunnin välein, imetyksen lisäksi. Hän totesi myös, että on varmasti todella nälkäisiä vauvoja. Voitte kuvitella miltä se tuntui, juuri synnyttäneestä hormonihirmusta. Sain pidäteltyä itkua siihen asti, kunnes pääsimme pois. Hoitajilta pyysin, että lisämaidot olisivat kuitenkin luovutettua äidinmaitoa, ja että minulle tuotaisiin rintapumppu, jotta voisin yrittää itse pumpata lisämaidot vauvoille. Sain hoitajalta myös sellaisen kuvan, että kaksosten täysimetys jää haaveeksi. Kiireestä johtuen meidän hoitajamme pyysi hänen opiskelijaansa ohjeistamaan meille vauvan pulloruokinnan. Hän kertoi, että pullo vaan suuhun, vauva osaa itse säädellä maidon määrää, vauvaa ei voi ylisyöttää pullolla. Tämä ohjeistus meni täysin metsään. Kuuntelin silmät pyöreinä, ja opiskelijan poistuessa totesin miehelleni, että istus alas, mä kerron sulle tahdistetusta pulloruokinnasta. Koska pullolla vauvan voi ylisyöttää, eikä vauva pysty eikä osaa itse tahdistaa pullosta tulevaa maidon määrää. Tämähän on suurin syy, miksi äitien rintamaitomäärä ei riitä vauvoille. Vauvoja ylisyötetään pullolla ja vauvojen pieniä vatsalaukkuja venytetään, jolloin rinnat eivät pysy tahdissa mukana, koska maitoa ei poistu samaan tahtiin rinnoista ja taas annetaan korviketta, koska vauvalle jäi nälkä. Jos vauvaa imettää lapsentahtisesti, eli silloin kuin vauva haluaa rinnalle, maitomäärä varmasti riittää vauvalle! Maito ei imettämällä lopu ja imettämisessä pätee tarjonnan ja kysynnän laki, mitä enemmän maitoa poistuu rinnasta, sitä enemmän sitä sinne muodostuu. Yöimetykset ovat myös tärkeitä imetyksen ylläpitämisessä, yöllä erittyvän ja imetystä ylläpitävän prolaktiini hormonin vuoksi!
Lisämaitojen pumppaus onnistui hyvin, ja viimeisenä päivänä sairaalassa pojat olivat täysin minun omalla maidollani. Lisämaidot purettiin poikien ollessa viikon ikäisiä, imetyspolilla. Täysimetin poikia puolivuotta, ja se ei todellakaan ollut helppoa! Tiheän imun kaudet oli pelkkää sohvalla istumista ja imettämistä. Koti olikin sen näköinen. Hankin myös itselleni kotiin sähköpumpun ja pakkasessa oli aina pieni erä hätävara maitoa. Kuulin myös imettäessä kommentteja: "Saako se sieltä mitään", "Se pitää sua tuttina", "Taasko se syö". Näitä ei ikinä saisi imettävälle äidille sanoa. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin täytyykö sitten sanoa mitään? Imettämistä jatkan ainakin 1-vuotiaaksi saakka, jatkosta en tiedä. Suomessa suositus on täysimetys 6kk ja imetys kiinteiden ohella 1-vuotiaaksi saakka. WHO ohjeistaa imettämään 2-vuotiaaksi.
Mutta hittovie mä oon ylpeä itestäni ja pojistani!