Minä itse halusin sektion, koska A-vauva oli mulla perätilassa. Yleensä näissä tapauksissa päädytäänkin sektioon, ellei synnyttäjä ole todella motivoitunut alatiesynnytykseen. Mun perustelut lääkärille sektioon (olin siis todellakin ottanut asioita selvää ja perehtynyt!)
°Ensisynnyttäjä - Mä en voi tietää millaiseen paniikkiin mä meen, koska tässä tilanteessa ei koskaan olla oltu ennen. Voi siis sanoa, etten myöskään ollut hirveän motivoitunut alatiesynnytykseen.
°A-Vauvan perätila - Perätilasynnytykset on muutenkin haastavampia.
°Kohdun koko - Kaikista eniten mua ahdisti alatiesynnytyksessä mun kohdun koko. Koska mulla on kaksi vauvaa kohdussa, on kohtu joutunut venymään todella isoksi. Mitä enemmän kohtu on venynyt, sitä suurempi riski siihen, ettei kohtu jaksa supistaa molempia vauvoja ulos. Mun vauvat olivat siis hyvän kokoisia, ehkä eri asia pienemmillä vauvoilla? En tiedä. Pahin keissi olisi, että toinen vauva saadaan alateitse ulos ja toinen joudutaan leikkaamaan, koska supistukset ei riittäisi.
°Mä haluan synnyttää vain yhdellä tavalla - Mun mielessä riski kahteen eri synnytystapaan yhdellä raskaudella oli liian suuri, jolloin halusin sen tavan, jolla ne muksut saa varmasti ulos.
Lääkäri oli mun kanssa samaa mieltä, eikä mun tarvinnut tän enempää häntä suostutella. Hän puolsi sektiota heti. Kertoi myös, että olin pohtinyt oikeita asioita ja totesi, että itsekin tässä tilanteessa haluaisi sektion. Tuli vähän sellanen "liian fiksu lääkikseen" fiilis. Sektio sovittiin raskausviikoille 39+3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti